Search for a command to run...
Ilmastonmuutosta pidetään yhtenä nykypäivän vakavimmista ympäristöön liittyvistä haasteista, jolla on iso vaikutus eri talouksiin ja organisaatioihin ympäri maailmaa. Ilmastonmuutoksen kiihtymisen, siihen liittyvien standardien sekä ohjeistuksien yleistymisen myötä vastuullisuusraportointi ja samalla päästöraportointi on viimeisten vuosikymmenien aikana saanut entistä laajemmin huomiota. Päästöraportointia pidetään yhtenä olennaisimpana vastuullisuusraportoinnin osa-alueena ja mittarina sille, miten yhtiö suoriutuu omaan toimintaansa liittyvien päästöjen hallinnasta. Hiiliraportoinnin sisältö on 2000-luvulta tultaessa kehittynyt huomattavan nopeasti, suurimmaksi osaksi ilmastonmuutoksen levinneen tietoisuuden sekä erilaisten instituutioiden ja ohjeistuksien synnyn myötä. Ilmastonmuutoksesta ja ympäristöongelmista nousevien huolien kasvaessa, ovat myös yritykset alkaneet ottamaan ympäristöön liittyviä asioita huomioon ja kertomaan niistä omilla raporteillaan. Taustalla ovat vaikuttaneet tosiasialliset halut lieventää ilmastonmuutoksen seurauksia sekä muun muassa myös kilpailulliset tekijät, joiden vuoksi yritykset ovat halunneet korostaa vastuullisuuttaan ja päästösuoriutumistaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää, miten päästöraportointiin liittyvä sisältö ja sen käsittely on muuttunut ajanjakson 1996–2023 sisällä. Lisäksi tavoitteena on ollut ollut selvittää, miten hiiliraportointia koskettavat eri sääntely- ja ohjausmekanismit ovat muuttaneet raportointia ja näkyneet raportoinnin kehityksessä. Tutkimus suoritettiin laadullisena sisällönanalyysinä, jossa tutkittavina kohdeyrityksinä toimivat UPM Kymmene Oyj sekä Stora Enso Oyj. Tutkimuksen aineisto koostui edellä mainittujen yrityksien julkaisemista hiiliraportointiin liittyvistä raporteista. Vastuullisuus- ja samalla hiiliportointiin liittyvät tutkimukset ovat lisääntyneet viime vuosikymmenien aikana huomattavasti ja aiheita on tutkittu monen eri teorian näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa on analysoitu aineistoa omana itsenään sekä myös institutionaalisen teorian näkökulmasta. Tutkimuksen lopputuloksina saatiin, että kohdeyrityksien hiiliraportoinnin sisältö ja rakenne oli kehittynyt merkittävästi ja moniulotteisesti. Raportointi oli siirtynyt yleisluontoisesta, yksittäisistä maininnoista kohti yhtenäisempää ja läpinäkyvämpää raportointia, jossa oli hyödynnetty tukena eri kansainvälisiä viitekehyksiä ja standardeja. Kehitystä voitiin nähdä ohjanneen erityisesti institutionaaliset paineet, kuten sidosryhmien odotukset, jäljittelyvaikutukset ja normatiiviset vaikutteet. Lisäksi havaittiin, että raportoinnin parantuminen ja eri ohjeistuksien noudattaminen oli vähentänyt raporteilla esiintyviä epäjohdonmukaisuuksia ajanjaksolla.