Search for a command to run...
Tutkielma tarkastelee tieto- ja viestintäteknologia-alan ekologiselle kestävyydelle annettuja merkityksiä kansallisessa ICT-alan ilmasto- ja ympäristöstrategian valmisteluhankkeessa. Kiinnostus tutkimusaihetta kohtaan on saanut alkunsa havainnosta, että tekoälyn kasvavan käytön myötä julkisessa keskustelussa on alkanut esiintymään puheenvuoroja tällaisen teknologian haitallisuudesta ympäristölle sekä huolta tulevai-suuden kehityksestä. Toisaalta poliittisessa keskustelussa on noussut esiin myös kaksoissiirtymän kaltaisia käsitteitä, joissa digitaalisen teknologian kehityksen ajatellaan tukevan yhteiskuntien ekologista kestävyyttä. Tutkielman pääkysymykset ovat 1) millaiset diskurssit osallistuvat ICT-alan ekologisen kestävyyden merkityksellistämiseen ICT-alan ilmasto- ja ympäristöstrategiahankkeessa ja 2) millaiseksi muodostuu jaettu käsitys ICT-alan ekologisesta kestävyydestä, jonka alan toimijat pyrkivät strategiatyöskentelyn myötä saavuttamaan. Tutkielman aineisto koostuu Liikenne ja viestintäministeriön koordinoiman strategiahank-keen asiakirjoista, kuten esitelmistä, lausunnoista ja raporteista. Aineiston tarkastelussa olen hyödyntänyt diskurssianalyyttista menetelmää. Ekologisen modernisaation diskursseihin perehtyminen tutkimuskirjalli-suuden kautta valottaa sitä sosiaalista ja poliittista kontekstia, jossa digitalisaation kehityksen suunnista ja rajoista keskustellaan. Strategiahankkeen tarkastelu osoittaa, että ICT-alan ekologista kestävyyttä merkityksellisestään kahdesta eri näkökulmasta. Nimitän kyseisiä strategiahankkeessa hallitseviksi muodostuvia merkityksellistämisen tapoja sisäisen kestävyyden diskurssiksi ja ulkoisen kestävyyden diskurssiksi. Sisäisen kestävyyden dis-kurssissa ICT-alan ekologisen kestävyyden keskeisenä määrittäjänä toimivat alan tuotannosta ja kulutuk-sesta aiheutuvat päästöt, joihin viitataan hankkeessa hiilijalanjäljellä. Ekologinen kestävyys rinnastetaan ”vihreyteen”, joka tarkoittaa pääsääntöisesti energiatehokkuuden parantamista. Ulkoisen kestävyyden dis-kurssissa olennaisena pidetään ICT-alan innovaatioiden aikaan saamia päästövähennyksiä muiden yhteis-kunnan osa-alueiden kohdalla, kuten liikenteessä. Kyseinen diskurssi rakentuu ajatukselle ICT:n piilevästä potentiaalista toimia kestävyyssiirtymän mahdollistajana. Potentiaalia luodaan lupauksellisilla sosio-teknisillä tulevaisuuskuvitelmilla. Kumpikin näistä diskursseista saa tilaa ICT-alan ekologista kestävyyttä koskevassa keskustelussa ja osallistuu yhteisen ymmärryksen muodostukseen, vaikka ne myös pitävät sisällään keskinäisiä jännitteitä. Strategiahankkeen taustalla vaikuttava tavoite talouskasvun edistämisestä rajoittaa erityisesti sisäisen kestävyyden diskurssin mahdollisia suuntia. Strategiahankeen kohdalla ICT-ala käsitetään ekologisesti kestäväksi, kun sen kohdalla on huomioitu sekä sisäisen että ulkoisen kestävyyden ulottuvuudet.